Alkuaikojen kasvatukseen kuului oikeastaan pelkästään perusasioita. Teimme paljon töitä, jotta Rohmu tulisi luokse kutsuttaessa, antaisi ottaa itsensä metsässä kiinni päivän päätteeksi. Opetimme pilliinvihellykset: kaksi vihellystä luoksetulo, yksi vihellys suunnanvaihto. Lisäksi suunnanvaihto opetettiin myös käsimerkeistä. Pitkään ja hartaasti Rohmun kanssa opeteltiin myös irti -käskyä. Tätä tarvittaisiin sitten myöhemmin myös metsällä, jotta koira ei möyhentäisi lintuja ja luovuttaisi ne metsästäjälle.
 |
| Rohmu 4 viikkoa |
Rohmu oli pentuna todella villi ja kuriton. Komennot menivät aivan kuuroille korville ja lahkeissa roikkuva ja tottelematon pentu olikin usein "jäähyllä" sylissä rimpuilemassa - asia jota Rohmu inhosi yli kaiken; syli. Rohmun pentuaika oli lyhyt ja ytimekäs. Koira rauhoittui noin puolivuotiaana kuin kertalaakista ja "aikuistui".
Rohmu oli 10 kk vanha, kun ensimmäinen syksy koitti. Tällöin koiralla oli jo jonkinlainen käsitys lintumetsästyksestä. Esimmäiset pudotukset oli saatu fasaaneilla ja metsää oli koiralle annettu paljon, kuitenkin huomioiden nuoren koiran jaksaminen.
On ollut mielenkiintoista seurata pentukoiran kehitystä nuoreksi linnunhaukkujaksi. Ensimmäinen syksy 2013 oli täysin opettelua: fasaaneita pudotettiin useampi haukkuun pitkin syksyä, mutta luonnonlintujen kanssa ei ollut tuuria eikä liiemmin taitoakaan vielä. Toisena syksynä 2014 saatiin jo ensimmäiset oikeat pudotukset: pyy, koppelo ja teeri. Kaikki hyviin haukkuihin. Kolmas syksy 2015 - joka on vielä kesken - paljasti heti alkuunsa nuoren taitavan linnunhaukkujan, jonka nenä pelaa ja sinni riittää. Hakulenkit ja haukkutiheys kiitettäviä ja luotto itseensä kasvanut. Puustalöytöjä, uusintahaukkuja ja maaston hienoa haravointia.
Tässä blogissa seurataan Rohmun lintutyöskentelyä, kerrotaan eräelämästä tervastulilla ja nautitaan luonnon kauneudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti