Massakausi

Pahin ruuhka-aika on ohi ja Rohmu on päässyt kevennetylle kaudelle. Koira on ollut viime aikoina todella väsynyt. Kotona sitä ei näy lainkaan, se etsii itselleen jonkin hiljaisen ja syrjäisen nukkumispaikan, jossa nukkuu aamusta iltaa. Elo onkin ollut vähän hassua, tuntuu että meillä on yksi koira vähemmän talossa.

Rohmun ohjelmaan kuuluu edelleen juoksulenkkejä ja treenireissuja metsään, mutta vähemmässä määrin. Kilpailuita ei ole tällä hetkellä tiedossa. Haikailimme tammikuun Kouvolan KV kokeiden perään, jossa Rohmu on osallistujaluettelossa varasijalla. Näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että emme mahdu kisaamaan. Nyt koira saa sitten ladata akkuja pyhien yli ja katsotaan ensi vuoden puolella, josko Rohmu pääsisi supi- ja näätäjahtiin.

Painoa Rohmulla on tällä hetkellä 13,5 kiloa (Rohmun säkä 44 cm). Metsästyskauden lopulla painoa oli 11,4 kg ja aikamoinen luurankohan tuo koira oli pitkään mehtuukauden päättyessä. Nyt ihan viime viikkoina on alkanut massa tarttua ja Rohmu on painonsa kanssa ennätyslukemissa. Ei tuo mitään ylimääräistä silti ole, vaan lihaksikkaassa kunnossa kaveri on! Koira on kasvanut ihan silmissä. Eilen kun olimme lähdössä Ridasjärvelle treenaamaan, oli koiran liivi jo aika nafti.

Olemme siirtyneet ruuassa jokunen viikko sitten Valion puristeruokaan. Ennen syötimme kulutuskaudella Valio Activea ja kevyellä kaudella Valio Maintenancea. Selkeästi näistä koira ei saanut tarpeeksi energiaa, koska paino vain tippui. Nyt kuitenkin näyttää paremmalta ruuan ja painon suhteen.

Rohmu on nimestään huolimatta maltillinen syömään. Olemme pitäneet ruokaa koko ajan saatavilla ja koira on syönyt kulutuksen mukaisesti. Mikäli Rohmua yrittää saada syömään enemmän, esim. sekoittamalla ruuan sekaan lihaa tms., syö se kyllä enemmän, mutta seuraavalla ruokakerralla todennäköisesti paastoaa.

Koiramessuilla

Viikonloppu vierähti jälleen erätunnelmissa, mutta tällä kertaa epätyypillisesti Helsingin suunnalla. Harvoin sitä pääsee kivenheiton päähän kodista eräilyyn liittyvissä asioissa!

Olimme viikonloppuna messukeskuksessa Suomen Pystykorvajärjestön ständillä. SPJ:llä oli siellä hieno eräaiheinen osasto ja mukava porukka edistämässä pystykorvaisten rotujemme tunnettavuutta.

Luonnollisesti esillä olivat SPJ:n koirat: suomenpystykorva, pohjanpystykorva ja karjalankarhukoira. Koirat jaksoivat ständillä hienosti, vaikka hallin kaiku ja kova meteli varmasti uuvuttivat nelijalkaisia.

Messuilla riitti kävijöitä ja messuosastojen vieressä oli koirien näyttelykehät. Viikonlopun aikana messukeskuksessa käytiin Voittaja 2015 ja Helsinki Winner 2015 KV koiranäyttelyt. Pohjiksia oli kehissä mukavasti: lauantaina 19 kpl ja sunnuntaina 21 kpl. Päälle vielä pentunäyttelyn pohjikset.

 

Rohmu 3v.

Tänään juhlittiin Rohmun 3-vuotissynttäreitä. Näin se aika rientää.

Paljon Onnea Rohmu! :)

Kilpailuiden superviikonloppu

Tämän vuoden viimeinen kilpailurypistys oli kuluvana viikonloppuna. Lauantaille Rohmu oli ilmoitettu Parikkalan linnunhaukkukisoihin, ja sunnuntaina Kouvolan kisoihin. Parikkalaan startattiin klo 3 aamulla ja kovan tuulen saattelemana saavuttiin kisapaikoille. Kilpailu käytiin melkoisessa puhurissa, Rohmulle kisan tulos VOI0 5pistettä. Löytömahdollisuuksia 0. Kaksi tyhjänhaukkua, joista miinuspisteitä.

Parikkalasta auton nokka käännettiin kohti Kouvolaa. Kouvolassa oli kelin puolesta paremmat edellytykset: kostea keli ja sopiva tuuli. Maastosta löytyi hyvin lintuja, varsinkin metsoja. Rohmulle tulikin tapahtumarikas päivä! Hienoja puustalöytöjä ja uusintahaukku. Hakulenkissä oli tälle syksylle tuttua tekemisen meininkiä. Lopputuloksena kilpailun voitto, sija 1/9, ja VOI1 77 pistettä. Kilpailuun osallistui 8 Suomenpystykorvaa ja yksi Pohjanpystykorva. Kouvolan tuloksiin pääset tästä.

Rohmun ensimmäinen voittajaluokan ykköstulos :) Tyytyväisin mielin laitamme tämän kauden pakettiin, metsästys- ja kilpailukausi on ylittänyt kaikki odotuksemme. Ensi vuodelle uudet kujeet!

Lumisilla tantereilla

Etelään saapui ensilumi. Teimme Rohmun kanssa treenireissun viime viikonloppuna Padasjoelle, keskelle idyllistä lumimaisemaa. Reissun lopputulema: muutama teerikontakti sekä kosolti raitista ilmaa.

Ukko-Pekan haukut

Niin se vierähti viikonloppu Luumäellä Ukko-Pekan KV linnunhaukkukokeissa. Perjantai-iltana saavuimme Luumäen metsästysmajalle, jossa oli järjestetty majoitus ja ruokailu. Lauantaina oli vuorossa isännällä tuomariharjoittelun toinen harjoitusarvostelu. Minä puolestani lenkkeilin kaksoisvalio Hero Hustyn kanssa lintujen keskellä. Isäntä sai tuomariharjoittelun hyväksytysti suoritettua: arvostelun kohteena ollut koira, Rosvojänkän Ällitälli, haukkui VOI1 tuloksen ja koirasta tuli suorituksen myötä kaksoisvalio. Tilanteita siis harjoittelussa riitti. Rosvojänkän Ällitälli oli tuloksellaan lauantain paras koira.

Lauantain maastoonlähtö

Kaksoisvalio Hero Hustyn kanssa lenkillä

Sunnuntaina pääsi sitten Rohmukin linkusta irti. Koemaasto sijaitsi 45 min ajomatkan päässä Luumäestä, Haminan suuntaan. Koemaasto oli hyvä ja tuomari asiantunteva. Sääkin oli muuttunut ennustettua paremmaksi ja vettä ripsi hiljaiseen tahtiin. Hyvää tuuria ei meillä kuitenkaan ollut, sillä koemaasto oli ruuhkainen: siellä oli meidän lisäksi kaksi pystykorvaa, hirvikoira, ajokoira. Lisäksi metsästäjiä, jotka pillittivät koiriaan ja tööttäilivät auton torveen, koiria kutsuakseen kaiketi? Lisätään laskentaan myös marjastajat ja yksi metsurikin, jota käytiin moikkaamassa kierroksella.

Rohmun ensimmäinen metso ei kestänyt haukussa, Rohmu lähti seuraaman mutta törmäsi kahteen pystykorvaan, joilla oli myös lintutilanne päällä. Keskeytimme kokeen hetkeksi esteen vuoksi ja otimme tuumaustauon. Muutimme suunnitelmaa ja jätimme osan maastosta kiertämättä. Maastossa raikasi ajokoiran, hirvikoiran ja pystykorvien haukku lähietäisyydellä.

Sunnuntain tunnelmia

Tuomari totesi sitten jossain vaiheessa, että mitäs tehdään, maasto on pilalla. Varamaasto olisi kuitenkin ollut hänellekin tuntematonta aluetta. Päätimme pysyä alkuperäisessä maastossa, mutta otimme suunnaksi naapuriseuran rajan. Sieltä sitten löytyikin rauhallinen alue ja lintuja, olisipa tässä vaiheessa ollut vielä aikaa kokeessa jäljellä. Rohmu löysi teeriä, harmillisesti kaikkia tilanteita ei päästy toteamaan. Rohmu teki kuitenkin upeaa hakulenkkiä ja varmalla otteella jäljitti lintuja. Seuraaminen on kehittynyt :) Tuloksena tästä epäonnisesta päivästä VOI0 41 pistettä.

Kaikesta trafiikista huolimatta, päivä metsässä oli todella mukava ja meillä riitti metsästysjuttua tuomarin kanssa loputtomiin. Pulputimme kuin teeret!

Kokeen jälkeen suunnaksi otettiin Luumäen maja, jossa julistettiin sunnuntain tulokset sekä kokonaiskilpailun järjestys. Rohmun sijoitus sunnuntaina 12/20. Lauantain kisassa Rohmu ei ollut mukana. Kokonaiskilpailussa Rohmun sijoitus oli 14/21. Kokeen kokonaistulokset löytyvät täältä.

Metsästysmajalla

Ukko-Pekan haukut oli järjestetty todella hyvin ja jokaisesta pienestäkin yksityiskohdasta olivat järjestäjät huolehtineet. Tunnelma oli todella mukava ja lämmin. Kokeen tunnelmia kuvien muodosta löytyy täältä. Kilpailukausi saa jatkoa, Kouvolan kokeen lisäksi Rohmu pääsi mukaan Parikkalan kokeeseen. Marraskuu haukutaan täysillä.

Rohmu reissun jälkeen kotona kisasaunassa

Linnunhaukkukokeet

Metsästyskausi on lyhyt, mutta onneksi eräilystä pääsee nauttimaan myös kilpailuiden merkeissä, varsinaisen metsästyskauden ulkopuolella. Linnunhaukkukokeet ovat mukavia tapahtumia, jotka keräävät yhteen lajin harrastajia eri puolelta maata. Itse metsässä tehtävän kokeen osuus on neljä tuntia, jonka aikana tuomari arvioi koiran lintutyöskentelyn. Ylituomari puhuttaa jokaisen tuomarin ja koirien lintutilanteet kerrataan tarkasti. Ylituomari kokoaan koirien tulokset yhteen ja laittaa ne paremmuusjärjestykseen.

Kilpailuluokkia linnunhaukkukokeissa on kaksi: AVO ja VOI. Koira on AVO -luokassa niin kauan kunnes saa tuloksen AVO1 ja nousee VOI -luokkaan. AVO -kokeen voi tehdä myös muuallakin kuin kilpailussa. VOI -kokeet on aina kilpailuja.

Rohmulle kauden tavoite oli tehdä linnunhaukkukoe pitkässä AVO -kokeessa. Pitkää avokoetta meidän ei kuitenkaan tarvinut tehdä, kun päädyimme osallistumaan kilpailuihin joista Rohmu sai ensimmäisestään AVO3 ja toisesta AVO1. Kynnys osallistua kilpailuihin oli kuitenkin lopulta todella pieni, sillä pystykorvaharrastajat ottivat meidät keltanokat avosylin joukkoonsa ja buukkasivat ensimmäiseen kilpailuun Heinävedelle. Heinävedellä todettiin todeksi se mitä olimme ajatelleetkin: linnunhaukkukilpailut on todella mukavia tapahtumia!

Kun Rohmu viime viikonlopun kisoissa sai ylennyksen VOI -luokkaan, meille avautui heti uusia mahdollisuuksia. Tulevana viikonloppuna järjestetään perinteikkäät Ukko-Pekan haukut Luumäellä. Kilpailut on kaksipäiväiset ja isäntä olikin jo menossa lauantaina suorittamaan viimeisen tuomariharjoittelun näihin kilpailuihin. Tuumasimme sitten, voisiko vielä olla mahdollisuus päästä Rohmun kanssa osallistumaan? Kysyimme ja Rohmu pääsi kilpailuun varasijalle. Tänään tulikin jo sitten tieto, että yksi koira on jäänyt pois, eli sunnuntaina Rohmu on tulessa!

Näillä kisoilla on muuten aika hauska historia: kilpailun nimi tulee presidentti P. E. Svinhufvudista, joka Ukko-Pekkanakin tunnettiin. Kilpailuiden kiertopalkintona on perinteikäs ukkopekka -kivääri, ts. pystykorva. Presidentti Svinhufvud oli kova metsämies, hän omisti Luumäeltä maatilan ja harrasti alueella metsästystä ja kalastusta.

Haukkuja kohti mennään!

Kouvolan linnunhaukkukilpailut

Kouvolan linnunhaukkukilpailut käytiin tänään kosteissa olosuhteissa. Sadekelistä huolimatta Rohmu teki hienon lintutyöskentelyn löytäen kolme isoa mustaa metsoa ja yhden pyyn. Kahdelle metsoista ei juuri saatu haukkua aikaiseksi, mutta kolmannelle saatiin täysi 10 minuutin haukku. Lisäksi pyy jäi kuuntelemaan haukkua joksikin aikaa. Hakulenkki oli kiitettävä, samoin haukkutiheys. Löytömahdollisuudet 4/4.

Rohmulle hieno tulos AVO1 ja 70 pistettä, jolla irtosi kilpailun voitto sijoituksella 1/9, AVO ja VOI -luokan koirien jäädessä taakse. Ainoastaan kolme koiraa sai tuloksen. Kakkossijalle päässyt punainen koira sai myös 70 pistettä, mutta Rohmu vei voiton pidemmällä haukullaan. Kolmossijan koira sai AVO3 tuloksen, loppujen jäädessä tuloksetta.

Upea suoritus, jonka myötä Rohmu siirtyy kilpailemaan VOI -luokkaan! :)

Rohmun poseeraus palkintopussukan kera

Vielä kerran Lappiin

Kauden viimeisellä reissulla otettiin jälleen suunta Lappiin. Rukan reissu on ollut perinteinen kauden lopetusreissu. Nyt kuitenkin Rukan yhteismetsän kiintiöt olivat poikkeuksellisesti jo täynnä, joten metsästysluvat otettiin etelä-Sallan alueelle. Maa oli saanut jo pienen lumipeitteen ja viimeinen reissu nautittiin jälleen hienoissa maisemissa.

Tilanteitakin siellä tuli, mutta niistä ei pudotusta saatu. Haukkuihin mentiin reippaasti sillä asenteella, että saataisiin paljon tilanteita ja treenattua uusintahaukkuja. Rohmulla oli esimerkiksi yksi hyvä koppelohaukku, josta lintu karkottiin, mutta siitä ei saatu uusintahaukkua.

Rohmu löysi myös useamman teeren, jotka olivat kuitenkin niin arkoja, etteivät ne kestäneet haukussa.

Rohmu juoksi kolmen metsästyspäivän aikana 90 km. Syksyn metsästysreissujen aikana on Rohmulle kertynyt kilometrejä kokonaisuudessa noin 500-600. Tämä metsästyskausi oli upea. Koiralle paljon hyviä tilanteita ja onnistumisia. Samoin myös isäntäväki sai välillä hieraista silmiään koiran työskentelyä seuratessa - Rohmusta on tullut perkules vieköön taitava lintukoira!

Rohmua kävi moikkaamassa jämptiuros. Rohmu ei ollut kovin mielissään kaverista, joka tuli lintutyöskentelyä häiritsemään. Tappelulta kuitenkin vältyttiin, sillä onneksi jämpti oli todella rauhallinen, eikä ollut moksiskaan haukkuvasta ja pomottavasta Rohmusta.

Loppukautta kohti mennään

Kanalintukausi on lyhyt ja ytimekäs. Koko vuosi syksyä odotetaan kuin kuuta taivaalle nousevaa: koiran kuntoa pidetään yllä vuoden ympäri ja koirien irtipitoaikana alkaa varsinainen lajitreeni. Nuorilla koirilla treenataan usein myös fasaaneilla. Ennen kautta kokoonnutaan pystykorvajärjestöjen tapahtumiin, joka kerää harrastajia yhteen vaihtamaan kuulumisia. Lisäksi metsästysharrastuksen ympärille kietoutuu paljon muutakin, kuten aseen kohdistus ja huoltaminen. Ja jotta syksystä saadaan kaikki irti, tulee toki kesälomat ajoittaa sopivasti metsästyskaudelle. Metsästyslupien hankinta on myös oma ruljanssinsa. Kesällä lupien tullessa myyntiin, lupahallinnon puhelinlinjat tukkeutuvat ja jännityksellä puhelimessa jonotetaan ja odotetaan saako hankittua juuri ne luvat mitkä haluaisi. Luvat hankittuaan, toivookin sitten olevansa jo syksyssä.. KESÄloma, mikä se on.

Ja tässä sitä ollaan. Marraskuun loppupuoliskolla. Metsästyskautta jäljellä 9 päivää.

Lapin hienojen reissujen jälkeen olemme palannneet takaisin työarkeen. Metsäreissut on nyt ajoitettu töiden jälkeen arki-iltoihin ja viikonlopuille. Nämä reissut olemme tehneet "lähimaastoihin", eli ainoastaan 170-360 km ajelua suuntaansa.

Viime viikonloppuna Rohmulle saatiin jälleen onnistumisia. Metsästysreissu Heinävedellä sai pisteen iin päälle kun Rohmu täräytti kunnon haukun. Sieltä se löytyi, Rohmun ensimmäinen iso musta homenokka, ison kuusen latvuksesta. Rohmu teki kiitettävän merkinnän ja lintu oli puustalöytö. Tämä lintu olisi tullut ehdottomasti täyttää, mutta Rohmun käsittelyn jälkeen siitä ei siihen enää ollut.

Katsokaapa muuten tämän kukon erikoista väritystä. Kyseessä on Karjalanmetso.

Joulupöytään lintu säästetään.

Kauden huipentuma Vätsärissä

Kaukana pohjoisessa, Inarijärven itäpuolella, siintää 170 000 hehtaaria koskematonta luontoa. Vätsärin erämaa on tunnettu tiettömistä taipaleista, karun kauniista luonnosta ja jäämereltä puhaltavista oikukkaista tuulista.

Usean vuoden haaveilun jälkeen pääsimme vihdoin tänä syksynä pakkaamaan rinkat viikon Vätsärin reissua varten. Tiesimme maaston haastavakulkuiseksi. Tarkoituksena oli tehdä pitkähköjä siirtymiä rinkkojen kanssa, joten ne oli pakattava tarkkaan ja kaikki tarpeeton karsittava. Ruoka- ja vaatetarvikkeiden lisäksi mukana kulki kevytlaavu. Tulppiosta poiketen, emme pitäisi laavua yhdessä ja samassa tukikohdassa, vaan siirtyisimme päivittäin yhä syvemmälle Vätsäriin.

Ivalosta matkaa Vätsäriin kertyi noin 60 km soratietä. Tie Kessin alueelle eteläosaan oli yllättävän hyvä perille saakka. Auton jätimme aivan rajavyöhykkeelle ja lähdimme siitä rinkkojen kanssa etenemään kohti pohjoista jalan. Lähemmäs Vätsäriä ei tosiaan autolla pääse, teitä ei ole, eli patikoitavaa kertyy.

Tapasimme heti reissun alkuun pystykorvametsästäjiä, jotka osasivat kertoa että meitä ennen oli metsään lähtenyt useamman karhukoiran ja miehen porukka tarkoituksenaan mennä Piilolan autiotuvalle Nammijärven kupeeseen. Perustimme ensimmäisen tukikohtamme pystykorvametsästäjien kehumalle vaaralle, vain muutama kilometri autolta. Ilta oli jo ehtoon puolelle kun laavun pystyttämisen jälkeen kävimme vielä vaaralla tutustumassa - ja potkaisemassa metson lentoon. Upea tähtitaivas saatteli meidät laavulla uniin.

Seuraavana aamuna kävimme kiertämässä kehutun vaaran, jolta löysimme ainoastaan karhumiehen koiransa kanssa. Palasimme laavulle ja keräsimme kamppeet kasaan aloittaaksemme siirtymän kohti seuraavaa päämäärää. Teimme siirtymän vaikeakulkuisten rakkojen ylitse, pienet kosket kahlaamalla ja täydet rinkat selässä. Matkaa oli linnuntietä noin 5 km, mutta Vätsärissä kuljettava reitti ei ole koskaan yhtä kuin linnuntie. Täytyy kiertää pahimmat kalliot ja kivirakat, ylittää kosket matalasta kohtaa jne. Tämä siirtymä oli hyvin raskas, mutta se tuli tehdä myös nopeasti, olimme nimittäin lähteneet hivenen liian myöhään liikenteeseen. Ilta hämärsi ja pilvet kerääntyivät.

Seuraava yö satoi kaatamalla. Päivällä tihutti. Yöllä jälleen kaatosadetta. Saimme niskaamme kolme päivää vettä. Kairat olivat aivan tyhjiä linnuista. Rohmu haukkui oravia. Kuukkelikin sille kelpasi epätoivon hetkellä. Meitä turhautti. Ryömimme haukulle läpimärkinä ainoastaan todetaksemme puussa oravan. Palasimme laavulle pettyneinä, viluissaan ja märkinä. Onneksi tervastuli kuivattaa sen minkä kaira kastelee. Sateisina päivinä teimme kunnon tulet, mieltä ja kehoa lämmittämään.

Kun olimme päässeet sateen keskellä siirtymään kaukaisimpaan reissumme pisteeseen, huomasimme Rohmun aristavan silmäänsä. Laavulla se hädin tuskin sai toista silmäänsä auki. Lähemmällä tarkastelulla huomasimme silmässä jäljen. Siellä me olimme, keskellä Vätsärin erämaata. Autolle matkaa linnuntietä reilut 15 km lähimmän eläinlääkärin ollessa Ivalossa. Tilannetta ei juuri helpottanut se, että Vätsärissä ei ole puhelinkenttää. Hädin tuskin saimme lähetettyä viestin ja ohjeet konsultoida eläinlääkäriä. Pitkän pohdinnan jälkeen päätimme jatkaa reissua normaalisti. Mikäli silmässä ilmenisi jotain muutosta huonompana, lähtisimme sitten "suorinta tietä" takaisin autolle. Silmä vaikutti seuraavina päivinä onneksi hieman paremmalta. Metsässä Rohmu piti silmää normaalisti auki, mutta laavulla aristi ja piti silmän kiinni.

 

Vaikka alkureissu meni sateisissa tunnelmissa, maisemista nautimme yhtä lailla. Laavupaikat etsimme järvien rannoilta. Erätulilla kelpasi ihailla luonnon kauneutta ja nauttia hiljaisuudesta. Onnikin alkoi kääntyä, vai oliko se tuuli. Vätsärissä pilkahti auringonsäteet ja samalla linnut kaivautuivat kivirakoista ja piiloistaan pois. Kairassa raikasi Rohmun haukku. Jos "menomatkalla" satoi jatkuvalla syötöllä, oli takastulomatka hieman parempi. Välillä pohdimme kuinka pääsisimme aikataulussa takaisin autolle, eteneminen oli nimittäin todella hidasta, kun 300-500 m välein Rohmulla oli lintu haukussa. Niinpä se tilanne kääntyi sitten hetkessä päälaelleen ja ensimmäisenä hyvänä päivänä ammuimme kiintiöt. Loppuaika karkotettiin lintuja ja treenattiin uusintahaukkuja. Yksikin sitkeä koppelo ei meinannut millään haukulta karkota, edes ilmaan ammuttaessa.

Vätsärin mieleenpainuvia lintutilanteita oli 2h10 min mittainen lintuhaukku. Se oli ensimmäinen lintutilanne sateiden jälkeen ja otettiin sitten varman päälle varovaisesti. Lintu oli myös hieman hankalassa paikassa kivirakan ym. takana, joita jouduttiin sitten urakalla kiertämään. Rohmu haukkua nakutti lintua herkeämättä koko reilut kaksi tuntia. Lopulta lintu ammuttiin n. 30 m päästä kiväärillä, kauempaa sitä ei nähnyt, sen verran hyvin se oli piilossa. Tilanne oli kyllä todella hullunkurinen. Isännän hiipiessä haukulle, minä jäin toisen koiran kanssa rinkoille odottamaan. Puolen tunnin haukun jälkeen ihmettelin. Tunnin haukun jälkeen huolestuin. Puolentoista tunnin jälkeen kaivoin kompassia ja valmistauduin lähtemään tarkistamaan tilanteen. Kahden tunnin jälkeen lähdin hiipimään perässä haukulle, mielessäni kaikki mahdolliset kauhuskenaariot kivirakkaan kompastumisesta ym.. Onneksi en ehtinyt kovin pitkälle, ja karkottamaan lintua, sillä sieltäpä se laukaus sitten tulikin.

Oma tilanteeni seurasi myöhemmin samana päivänä. Tällä kertaa isäntä jäi toisen koiran kanssa rinkoille ja minä aloitin lähestymisen haukulle. Ensimmäistä kertaa olin hiipimässä yksin. Aloitin lähestymisen 130 metristä ja jouduin vaihtamaan tähystyslinjaa useasti ja hiipimään 60 metriin saakka, ennen kuin lintu löytyi puusta. Siinä se oli oksalla, tähtäimessä. Kylmä hiki valui otsalla kun mietin ammunko, vaikka kyseessä on koppelo. Summasin mielessäni: ensimmäinen itsenäinen lähestyminen ja löysin linnun pitkän, noin 30 min, haukun jälkeen. Vedin liipaisimesta. Lintu tippui.

Vätsäri koskemattomine kairoineen on ehdottomasti kaunein näkemäni paikka ja sille ei tähänastisista eräreissuista löydy haastajaa. Upea kokemus. Ensi vuonna uudestaan, ehkäpä muutama päivä pidempään. Kilometrejä Rohmulle kertyi reissun aikana 180, meille 60.

Metsästyskauden aloitus Tulppiossa

Kuten kahtena aikaisempanakin vuonna, suuntasimme tänä syksynä Savukoskelle Tulppion metsästysmaille. Aikaisempina vuosina olimme ajoittaneet reissumme hieman myöhemmäksi, syys-lokakuun vaihteeseen. Tänä vuonna teimme poikkeuksen ja olimme Tulppiossa kanalintukauden aloituksessa. Säät olivat todella lämpimät ja aurinkoiset, keskimäärin +16-18 C päivällä, yöllä +6 C. Viime vuonna Tulppiossa koimme ensilumen, tänä vuonna sitten päinvastaisesti helteen. Hyttysiä ja mäkäräisiä riitti, mutta etelän hirvikärpästen jälkeen ne tuntuivat todella mitättömiltä.

Olimme perinteisesti yöt kevytlaavussa ja nautimme eräilystä. Iltaisin tunnelmaa loi nuotio, joka valaisi ja lämmitti yön tunneille saakka. Pääsimme myös kokemaan upeat revontulet, jotka koristivat taivasta melkein puolet reissun öistä.

Ilta hämärtää laavulla.

Olimme Tulppiossa kahdeksan päivän ajan ja siihen mahtui koiralle monia hienoja tilanteita. Lintuja oli paikoittain todella hyvin. Rohmu pääsi treenaamaan seurantaa ja uusintahaukkuja. Reissun aikana koiran kehitys oli valtava.

Minäkin sain ensimmäisen pudotukseni: poikateeri Rohmun uusintahaukkuun 130 m kiväärillä. Samalla tuli Rohmulle treenattua myös parvityöskentelyä.

Rohmu juoksi kahdeksan päivän aikana 199km, meille kilometrejä kertyi 72. Rytmitimme päivät siten, että joka toinen päivä oli kevyempi ja se näytti toimivan oikein hyvin. Koira sai levättyä ja oli koko reissun ajan täynnä virtaa ja intoa.

Laavupaikkamme oli sama kuin viime vuonna: korkean vaaran päällä, virtaavan puron vieressä. Pidimme tukikohtamme samana koko reissun ajan. Vaara oli myös ison mustan asuinpaikka. Kun eräänkin päivän päätteeksi olimme palaamassa laavulle, potkaisimme laavun viereisestä puusta lentoon ukkometson. Koira ei tietenkään ollut vielä tullut vaaralle, vaan me tulimme ensin. Muistisääntö: koira menee aina ensin - laavupaikallekin - teroitettiin kirkkaaksi mieliin tämän jälkeen. Onneksi tilanteita Tulppiossa kuitenkin riitti hyvin ja saimme Rohmulle sekä treeniä että pudotuksia.

Rohmulta hyvää työskentelyä: 700 m suoraan vastatuuleen ja 19 min hyvätahtinen metsohaukku.

Keskellä reissua kävimme Tulppion majoilla kelosaunassa ja uimassa Värriöjoessa.

Aika kului siivillä ja haikein mielin purimme laavun ja pakkasimme rinkat. Onneksi metsästyskausi oli vasta aluillaan ja tiedossa olisi vielä toinenkin yhteinen reissu Lapin kairaan. Suuntaisimme viideksi päiväksi takaisin Helsinkiin ja sen jälkeen auton nokka kohti Vätsärin erämaata.

Laavun purkua.

Rohmu ja Jyrä

Viimeinen aamu metsästysmailla takana ja olimme juuri hypänneet autoon suuntana etelä. Tämä upea iso homenokka, syyssoitimella, isotteli mustalle autollemme eikä meinannut päästää meitä ohi.

Heinäveden linnunhaukkukilpailut

Kausi 2015 alkoi Heinäveden linnunhaukkukilpailulla, jossa Rohmu sijoittui sijalle 2/5 saaden 55p/ AVO 3. Voittajasta jäätiin 8 pistettä. Keli oli haastava, lämmin ilma vei koirasta mehut, eikä hajutkaan oikein liikkuneet seisovan ilman vuoksi. Sijoitukseen olemme kuitenkin tosi tyytyväisiä, kilpailun ollessa Rohmun ensimmäinen.

Kanalintukauden jälkeen on tarkoitus jatkaa LINT -hommia suorittamalla pitkä AVO -koe. Koe on jo alustavasti sovittu tuomarin kanssa, toivotaan että siitä saataisiin kunnon tulos.

Rohmu polleana pokaalin kanssa.

Rohmu

Tammikuussa 2013 kotiimme muutti pohjanpystykorva Rohmu, perheemme ensimmäinen metsästyskoira. Päivästä, jolloin Rohmu tepsutteli pienillä tassuillaan ensi kertaa kotonamme, alkoi pitkäjänteinen kasvatusprojekti. Perehdyimme syvällisesti pystykorvakirjallisuuteen ja aiheeseen liittyviin kirjoituksiin pystykorvajärjestön nettipalstoilla. Erkki Tuomisen Pikinokka pystykorva oli kuitenkin se tärkein opus, jonka neuvoin Rohmua alettiin kasvattaa.

Alkuaikojen kasvatukseen kuului oikeastaan pelkästään perusasioita. Teimme paljon töitä, jotta Rohmu tulisi luokse kutsuttaessa, antaisi ottaa itsensä metsässä kiinni päivän päätteeksi. Opetimme pilliinvihellykset: kaksi vihellystä luoksetulo, yksi vihellys suunnanvaihto. Lisäksi suunnanvaihto opetettiin myös käsimerkeistä. Pitkään ja hartaasti Rohmun kanssa opeteltiin myös irti -käskyä. Tätä tarvittaisiin sitten myöhemmin myös metsällä, jotta koira ei möyhentäisi lintuja ja luovuttaisi ne metsästäjälle.

Rohmu 4 viikkoa

Rohmu oli pentuna todella villi ja kuriton. Komennot menivät aivan kuuroille korville ja lahkeissa roikkuva ja tottelematon pentu olikin usein "jäähyllä" sylissä rimpuilemassa - asia jota Rohmu inhosi yli kaiken; syli. Rohmun pentuaika oli lyhyt ja ytimekäs. Koira rauhoittui noin puolivuotiaana kuin kertalaakista ja "aikuistui".

Rohmu oli 10 kk vanha, kun ensimmäinen syksy koitti. Tällöin koiralla oli jo jonkinlainen käsitys lintumetsästyksestä. Esimmäiset pudotukset oli saatu fasaaneilla ja metsää oli koiralle annettu paljon, kuitenkin huomioiden nuoren koiran jaksaminen.

On ollut mielenkiintoista seurata pentukoiran kehitystä nuoreksi linnunhaukkujaksi. Ensimmäinen syksy 2013 oli täysin opettelua: fasaaneita pudotettiin useampi haukkuun pitkin syksyä, mutta luonnonlintujen kanssa ei ollut tuuria eikä liiemmin taitoakaan vielä. Toisena syksynä 2014 saatiin jo ensimmäiset oikeat pudotukset: pyy, koppelo ja teeri. Kaikki hyviin haukkuihin. Kolmas syksy 2015 - joka on vielä kesken - paljasti heti alkuunsa nuoren taitavan linnunhaukkujan, jonka nenä pelaa ja sinni riittää. Hakulenkit ja haukkutiheys kiitettäviä ja luotto itseensä kasvanut. Puustalöytöjä, uusintahaukkuja ja maaston hienoa haravointia.

Tässä blogissa seurataan Rohmun lintutyöskentelyä, kerrotaan eräelämästä tervastulilla ja nautitaan luonnon kauneudesta.