OK-haukkujen jälkeen ehdimme ajaa takaisin Helsinkiin muutamaksi päiväksi, sopivasti pakkaamaan laukut. Uudeksi suunnaksi otettiin Ruotsin kanalintukauden aloitus ja reitti Helsinki-Vaasa-Uumaja-Vilhelmiina. Saimmepa heti Vaasan satamaan tultuamme huomata, että muutama muukin pystykorvaharrastaja oli samoilla aikeilla liikkeellä. Jopa tuntui, että lautta oli lastattu ainoastaan metsästäjillä. Mukava oli myös huomata, että joukkoon mahtui suuri osa tuttuja naamoja koiraharrastuksen parista. Lauttamatka sujui joutuisasti koirakuulumisia vaihdettaessa.
Vilhelminaan päästyämme päästiinkin sitten heti tositoimiin. Olimme hankkineet valmiiksi luvat ensimmäisille päiville valtion maille. Suuntasimme heti alkuun aivan Vilhelmiinan pohjoisosiin ja osaksi viereisen kunnan, Storumanin, alueille. Täältä löytyivät vanhat ja komeat metsät, kerrassaan upeat maisemat. Ei kuitenkaan lintujen osalta mitään loistomaastoja. Alkureissusta Ruotsin ylitse pyyhkäisi Rauli-myrsky ja tuuli oli todella voimakasta, maastoissa oli paljon kaatuneita puita. Saatiinpa näinäkin päivinä onneksi muutama iso musta haukkuun.
Ensimmäisten päivien jälkeen olikin sitten aika vaihtaa maastoa ja hakeuduimme Vilhelminan Turistbyrå:seen lupaostoksille. Loppureissulle otimme luvat metsäyhtiön, SCA:n, mailta. Nämä maastot sijaitsivat aivat kivenheiton päässä majapaikastamme ja niihin oli myös huomattavasti helpompi mennä autolla. SCA:n alueet olivatkin sitten aivan toisenlaista metsää: nuorta, risukkoa, tiheää ja matalaa. Saimme huomata ensimmäisenä päivänä, että oli todella huono idea jättää haulikko autoon ja lähteä pelkän kiväärin kanssa matkaan. Loppupäivinä mukana kulkivat sitten molemmat aseet.
Lintuja oli SCA:n mailla paljon. Oli nuoria poikueita, varttuneita parvia, yksittäisiä metsoja, koppelopoikueita.. Näin paljon ei ole hetkeen tullut Suomessa lintuja vastaan! Rohmu pääsi treenamaan parvityöskentelyä ja sai siitä mukavasti pudotuksenkin. Monenmoista kertaa kuitenkin saavuimme Rohmun haukkuun tihrustaen ja kiertäen haukkupuuta, todeten lopulta tylyyn ääneen Rohmulle "ei siellä mitään ole", siinä samassa karkottaen puusta linnun. Kuinka paljon moitteita Rohmulta saimmekaan!
Tyytyväisiä kuitenkin olemme Ruotsin reissuun ja saaliseen, vaikkemme huimiin kiintiöihin päässeetkään. Rohmullakin varmasti aika kultaa muistot ja isännän möhlimiset!
Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan Ruotsiin! Tosin kylläkin rihlakon kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti