Ruotsin turnee 2018

Elokuussa suunnattiin perinteisesti naapurimaan suuntaan lintujahtiin, kolmas kerta peräkkäin Ruotsinmaalla. Tällä kertaa toteutimme jo pitkään mielessä olleen suunnitelman: yhdistää UKK- ja Taigahaukut Ruotsin reissun yhteyteen - kerrankin aikataulut osuivat yhteen! Kolmiolaskennat lupailivat koeviikonlopulle 24.-25.8. hyvää, laskennoissa oli mukava kohennus edellisvuoden lintukantoihin. 

Pohjoiseen mukaan lähtivät totta kai mukaan molemmat pystykorvaisemme Rohmu ja Muru. Kokeissa startattiin kuitenkin vielä Rohmun kanssa ja lauantaipäivä menikin mukavasti: Rohmulle sijoitus 3/15. Paperille saadut työt 2 x 10 min + yksi lyhyemmäksi jäänyt haukku. Nämä riittivät LINT2 (73 p). Harmittavan lähelle jäätiin LINT1 (75p.) tulosta, varsinkin kun koiranohjaaja itse karkotti tuon kolmannen linnun haukusta ennenaikaisesti. Mutta tällaistahan tämä välillä on - ei riitä että koira onnistuu vaan myös ohjaajan mokailut vaikuttavat! Lintutiheys näytti päivän päätteeksi yllättävän alhaista, noin 0,5 lintua/ km. Sunnuntaina sijoitus oli hieman heikompi Rohmun jäädessä kuudenneksi (6/16). 

Kisaviikonloppuna sattui ja tapahtui koe-erän ulkopuolellakin. Puhkesipa autosta molemmat takarenkaat, kun matkasimme maastosta kohti koepaikkaa. Koepaikalla renkaita sitten ihmeteltiin ja paikkailtiin porukalla, ja saatiin onneksemme hyvät ja pitävät paikat laitettua. Matka jatkui näin kokeen jälkeen kohti Ruotsia, jossa majoituimme pieneen mökkikylään. Sattuipa niinkin mukavasti että samassa paikassa oli useampi tuttu pystykorvaharrastaja samaan aikaan kanssamme. Ehdimme tulopäivänä nipin napin juhlaillalliselle, jonka mökkikylän emäntä oli valmistanut suomalaisryhmän saamista saaliista: metsoja, teeriä ja talonväen saamaa hirveä. Olimme hyvin kiitollisina tämän mahdollistaneille, suussa sulava illallinen hyvässä seurassa oli mahtava startti kahdeksan päivän metsästysreissulle Ruotsissa! 

Naapurimaassa tehtiin pitkää päivää. Aamu- ja iltapäivä vierähti metsässä aina koiraa vaihdellen. Ensimmäinen päivä oli lupaava nuoren Murun kanssa ja silmiä sai hieraista pariin otteeseen koiran työstäessä vanhaa homenokkaa. Haukku alkoi kaukaa reilun 400 metrin päästä. Lähdin jo hiipimään haukun suuntaan, mutta haukku ehti tovin päästä katkeamaan. 

Yllätyksekseni haukku alkoi uudestaan hieman minusta sivussa ja katsoin Murun seuranneen lintua 300 metriä. Lähdin lähestymään haukkua jälleen ja pääsin aivan haulikkohollille. Muru haukkui isoa vanhaa kuusta pienempien puiden ympäröidessä aluetta. Metsäsaareke ja pitkulaisia soita ympärillä. Metso kiroili koiralle ja Muru laittoi parastaan. Minä olin joutunut ryömimään aivan lähelle, koska mukanani oli vain haulikko. Hivutin haulikon piippulinjan kohti vanhaa kuusta, samassa oksa jo heilahti ja metso karkkosi. Lento yli suon ja Muru perään. Katse Garminiin ja viivaa piirtyi. Seuraaminen jälleen 300 metriä, jopa hieman yli, ja jälleen haukku raikasi. 

Uskomatonta, mietin. Eihän siinä muu auttanut, kun lähteä jälleen haukkua kohti yli suon ja metsään. Tämän jälkeen ylitettävänä oli toinen pitkulainen suo. Pääsin parikymmentä metriä suolla, jossa suojana ainoastaan muutamia kitukasvuisia mäntyjä. Haukkua oli kestänyt reilu kymmenen minuuttia. Näin kuinka metso lensi suon toiselta reunalta metsästä ja liiti matalla suon yli. Muru tietysti perässä. Metso istahti suon yli lennettyään ison kuusen latvaan. Muru sai tästä jälleen haukun. Tämä oli jo kolmas uusintahaukku tuosta samasta kiroilevasta ja huonotapaisesta metsosta. Homenokka testasi ilmeisen tosissaan, mikä on tuo jännä jäniksen näköinen otus, joka hiillosti ihan tosissaan perässä.

Siinä suon reunalla harmittelin, kun käsissäni oli edelleenkin vain haulikko, sillä autossa olisi ollut myös raskaampaa rautaa, 308. rihlapiipulla. Matkaa oli tähänastisen ryömimisenkin jälkeen vielä reipas sata metriä. Siinä olisi ollut makoisa pudotus nuorelle koiralle. Metso kuitenkin jatkoi jo matkaa, eikä enää antautunut haukuttavaksi.

Toisen päivän aamu nuoren koiran kanssa oli myös todella tapahtumarikas, sillä onnistuin ampumaan ohi sekä metsosta että teerestä. Sähläsin rihlakon kiikaritähtäimen kanssa lintujen ollessa haulikkohollilla. Kyllä Muru oli ihmeissään, kun linnut jatkoivat pamahduksen jälkeen vain matkaansa. Onneksi Muru ei näistä isännän toheloinneista luovuttanut, vaan lisäsi kierroksia. Muru otti vielä tänä samana aamupäivänä kolmannen haukun, josta saatiin kauden ensimmäinen pudotus! Pudotus oli myös Murun ensimmäinen pudotus luonnonlinnuilla, aiemmin ammuttujen fasaanien lisäksi. Kyllä meinasi harmittaa jo tuo oma toikkarointi, mutta sinnikkyys näemmä palkittiin. 

Rohmun kanssa saatiin reissulla myös todella paljon tilanteita. Ajoittain alkoi tuntua että metsästä ei päässyt pois, kun koira otti teeriparven työskentelyyn. Millään se ei olisi malttanut lopettaa ja kun lintujakin oli repussa jo tarpeeksi, meinasi melkein epätoivo iskeä. No toisaalta, aika harvinaista herkkua nämä tällaiset lintumäärät. Rohmulle tuli pudotettua ehkä vähän liikaakin lintuja, mutta kiintiöt Ruotsissa on aika anteliaat ja näissä kuitenkin vielä pysyttiin. Paljon mentiin vanhemman koiran kanssa tilanteisiin myös vähän "takki auki" ja tarkoituksella uusintahaukkuja hakien. 

Lintuja oli niin paljon, että ei niitä joka tilanteesta oikein kehdannut pudottaakaan. Uskomaton reissu ja molemmat koirat saivat hyvän startin Suomen aloitukseen. Seuraavaksi olikin sitten suuntana Vätsärin erämaa.